Matkablogin? Minä?!
En, vaikka mun vuodessani on keskimäärin parisataa reissupäivää. Vaikka olen elänyt matkalaukkuelämää kymmenen vuotta. Vaikka olen matkustanut lapsena monta kertaa "etelään", niin sitä aina sanottiin. Vaikka olen viimeisen kahdeksan vuoden aikana epätoivoisesti kaivannut jonnekin reissuun.
Ei käynyt pienessä mielessäkään perustaa matkablogia edes siinä vaiheessa, kun varasin tämän blogin nimen viime vuonna. Tästä piti tulla käsityöblogi, mutta ei tullutkaan. Tää on nyt mun reissublogi.
Katselen maailmaa kiippareiden ja mikin takaa. Olen keikkamuusikko. Auto on toinen kotini ja omaisuus kulkee matkalaukussa ja erinäisissä pikkunyssäköissä. On mulla ihan oikea kotikin, tukikohta, turvapaikka. Siellä on hyvä käydä lataamassa akkuja ja rauhoittua välillä. Mutta silti veri vetää reissuun. Parin päivän kotonaolon jälkeen alkaa jo kaivata jonnekin.
Suomi on tullut aika tutuksi tässä vuosien varrella. Reilut kymmenen vuotta sitten Suomen tuntemukseni oli hävettävän ala-arvoinen, hädin tuskin osasin laittaa muutaman suurimman kaupungin kartalle. Sen jälkeen nuppineuloja on Suomen karttaan tullut kymmeniä. Meillä on kotona seinällä suuri Suomen kartta, jossa on nuppineula jokaisessa paikassa, missä on käyty keikalla.
Suomi on uskomattoman hieno maa. On ehdoton rikkaus, että saan työni puolesta kiertää kotimaata ja nähdä paikkoja, joiden olemassaolosta en muuten tietäisi mitään. Tästäpä tulikin ajatus muutama vuosi sitten lähteä miehen kanssa kesäiselle roadtripille. Meidän pieni kesälomareissu: me kaksi, auto ja kesäinen Suomi. Pieniä hiekkateitä, leirintäalueita, kauniita maisemia. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Ennen kuin aloin kiertää Suomea keikkamuusikkona, en ymmärtänyt ihmisiä, joiden on kerta toisensa jälkeen päästävä Lappiin. Nyt ymmärrän. Pohjoisen Suomen hienouden ymmärtää vasta siellä käydessään. Tai täällä. Tätä kirjoittaessani olen nimittäin jälleen kerran Saariselällä.
Työreissut on kuitenkin aina työreissuja. Sitten on ne lomareissut. Ja niitä toivottavasti tulee jatkossa hieman useammin. Itsestähän se vaan on kiinni. Kyllä sitä rahaa ja aikaa on, kun laittaa olemaan. Miehen kanssa käytiin ensimmäisellä ulkomaanreissulla keväällä 2005. Bulgariassa. Toinen reissu oli häämatka Mauritiukselle helmikuussa 2007. Seuraavaa reissua sainkin sitten odottaa kahdeksan vuotta.
Marraskuussa 2014 odotukseni viimein palkittiin ja pääsin oikeasti suunnittelemaan matkaa. Varasin lennot. Berliiniin! Ja siitä se sitten lähti, paluuta ei taida olla. Olen sairastunut vakavaan, krooniseen matkakuumeeseen. Ennen kuin oltiin edes päästy Berliiniin, mietin jo seuraavaa reissua.
Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Mikäpä sen parempi keino purkaa ajatuksia ja jännitystä, kuin kirjoittaa blogia. Ja onhan niitä reissukokemuksia kiva saada tallennettua jonnekin, mikseipä siis vaikka tänne. Kuvia on koneen uumenissa tuhansia, ja seuraavaa reissua odotellessa ehkäpä muistelen jo tehtyjä kivoja reissuja.
Tervetuloa mukaan!
Katselen maailmaa kiippareiden ja mikin takaa. Olen keikkamuusikko. Auto on toinen kotini ja omaisuus kulkee matkalaukussa ja erinäisissä pikkunyssäköissä. On mulla ihan oikea kotikin, tukikohta, turvapaikka. Siellä on hyvä käydä lataamassa akkuja ja rauhoittua välillä. Mutta silti veri vetää reissuun. Parin päivän kotonaolon jälkeen alkaa jo kaivata jonnekin.
Suomi on tullut aika tutuksi tässä vuosien varrella. Reilut kymmenen vuotta sitten Suomen tuntemukseni oli hävettävän ala-arvoinen, hädin tuskin osasin laittaa muutaman suurimman kaupungin kartalle. Sen jälkeen nuppineuloja on Suomen karttaan tullut kymmeniä. Meillä on kotona seinällä suuri Suomen kartta, jossa on nuppineula jokaisessa paikassa, missä on käyty keikalla.
Suomi on uskomattoman hieno maa. On ehdoton rikkaus, että saan työni puolesta kiertää kotimaata ja nähdä paikkoja, joiden olemassaolosta en muuten tietäisi mitään. Tästäpä tulikin ajatus muutama vuosi sitten lähteä miehen kanssa kesäiselle roadtripille. Meidän pieni kesälomareissu: me kaksi, auto ja kesäinen Suomi. Pieniä hiekkateitä, leirintäalueita, kauniita maisemia. Mutta niistä lisää myöhemmin.
Ennen kuin aloin kiertää Suomea keikkamuusikkona, en ymmärtänyt ihmisiä, joiden on kerta toisensa jälkeen päästävä Lappiin. Nyt ymmärrän. Pohjoisen Suomen hienouden ymmärtää vasta siellä käydessään. Tai täällä. Tätä kirjoittaessani olen nimittäin jälleen kerran Saariselällä.
Työreissut on kuitenkin aina työreissuja. Sitten on ne lomareissut. Ja niitä toivottavasti tulee jatkossa hieman useammin. Itsestähän se vaan on kiinni. Kyllä sitä rahaa ja aikaa on, kun laittaa olemaan. Miehen kanssa käytiin ensimmäisellä ulkomaanreissulla keväällä 2005. Bulgariassa. Toinen reissu oli häämatka Mauritiukselle helmikuussa 2007. Seuraavaa reissua sainkin sitten odottaa kahdeksan vuotta.
Marraskuussa 2014 odotukseni viimein palkittiin ja pääsin oikeasti suunnittelemaan matkaa. Varasin lennot. Berliiniin! Ja siitä se sitten lähti, paluuta ei taida olla. Olen sairastunut vakavaan, krooniseen matkakuumeeseen. Ennen kuin oltiin edes päästy Berliiniin, mietin jo seuraavaa reissua.
Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Mikäpä sen parempi keino purkaa ajatuksia ja jännitystä, kuin kirjoittaa blogia. Ja onhan niitä reissukokemuksia kiva saada tallennettua jonnekin, mikseipä siis vaikka tänne. Kuvia on koneen uumenissa tuhansia, ja seuraavaa reissua odotellessa ehkäpä muistelen jo tehtyjä kivoja reissuja.
Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista :)