Ensimmäinen päivä Berliinissä

Ensimmäisen päivän postaus alkakoon pönötyskuvalla:

Ensimmäisenä aamuna, unelmanpehmeässä sängyssä hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin etsimään aamupalapaikkaa. Melkein heti kulman takaa löytyikin ihana pikkukahvila, missä oli paljon porukkaa, niin tiskin takana, kuin pöydissäkin. Suurin osa tosin haki pikkupurtavaa mukaan, sillä ovi kävi koko ajan. Harmi kun ei tullut otettua kuvaa paikasta, ihan häkellyin siitä leivonnaispaljoudesta. Oli suolaista ja makeaa, pikkupurtavaa ja pienellä tiskillä helpotusta vähän isompaan nälkään.

Aamupalan jälkeen ajettiin metrolla Alexanderplatzille. Kuuluisa tv-torni bongattiin vaan alhaaltakäsin, jonka jälkeen lähdettiin tutkimaan elektroniikkaketju Saturnin valikoimaa.

Boset jäivät kauppaan, toisin kuin muutama vaate viereissä "shoppailijan taivaassa", eli Primarkissa.

Halpaa, kivaa ja paljon! Siellä kaupassa voisi viettää koko päivän. Vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja, pussukoita, kosmetiikkaa.... ihan mitä vaan. Koko perheelle :D

Alexanderplatzilta lähdettiin kiertoajelulle bussilla nro 100. Bussista jäätiin pois Breitscheidplatzilla, jossa oli keskeisellä paikalla aika pysäyttävä nähtävyys, keisari Vilhelmin muistokirkko.

Jo ennen reissua tehtiin päätös, että otetaan tämä loma hauskanpidon ja rentoutumisen kannalta, eikä perehdytä sen syvemmin historiallisiin juttuihin. Syystä että, olen sen verran helposti asioihin eläytyvää tyyppiä, että niihin hirveyksiin syventyminen olisi tehnyt koko reissusta liian synkän. 

Aukion toiselta laidalta löytyikin meille sopivampi paikka, Irish Pub, jossa on maailman paras Bailey's coffee!

Ja sitten seuraa blogin huono huumori -osuus:

"Tarjoilija, tarjoilija! Lasissani on kärpänen!"

Annoin kärpäsen nauttia viinistä kuvauksen ajan, jonka jälkeen nostin tyypin lautasliinan päälle toipumaan. Hetken päästä se siitä lennähti kohti uutta pöytää. Ja juu-u, minä nautin viinini loppuun tyytyväisenä, suomatta ajatustakaan sille, missä kaikkialla kärpänen on mahdollisesti käynyt ennen lasiini tupsahtamista. Kärpäsepisodista huolimatta Block House oli oikein mainio pihvipaikka.

Syömisen jälkeen suunnattiin hotellille vähän huilailemaan ja miettimään mihin päin sitä illalla oikein suuntaisi. Helmikuinen maanantai ei ajankohtana varsinaisesti ollut yöelämän suhteen se vilkkain, mutta löydettiin me muutama kiva pieni baari, jossa käytiin ihmettelemässä keskieurooppalaista hauskanpitokulttuuria. Ei tarvittu erillisiä tanssilattioita kuten meillä koto-Suomessa; jos tanssittaa, niin ei kun pistää vaan tanssiksi. Myös alkava nyrkkienheiluttelu hoidettiin järjestysmiehen toimesta eräässä baarissa tavalla, joka Suomessa hoidettaisiin, noh, hieman eri tavalla.

Eikä meillä Suomessa ole tällaisia yötorejakaan :D

Käytettävissä olleella kuvausvälineellä en onnistunut, tosin en edes yrittänyt, säätää valotusta, joten kuva on pimeä. No hei, yökin on pimeä. Heh. Mutta tässä vielä loppuun uusintaotos lainavaloa käyttäen. Näihin pönötystunnelmiin päätän tämän postauksen.

Eräs ihan tavallinen päivä

Ennen seuraavaa osaa Berliinin-matkasta haluan kertoa teille meidän eräästä ihan tavallisesta päivästä.

Maanantai 2.3.2015.

Tyttö herää ekana ja mua väsyttäisi vielä. Vaivoin saadaan isä kelpaamaan aamutoimien suorittajaksi ja minä saan jatkaa unia vielä tunnin verran. Herään jälleen tytön herättämänä. Tällä kertaa nousen ja menen aamukahville. Tänään on neljästä kotipäivästä viimeinen. Pakkauspäivä. Normipäivä. Tällaista reissua varten pitäisi pakata:

Rauhallisen kahvihetken ja erinäisten leikkitoimien jälkeen lähden käymään kaupassa. Tutun turvalliseen vihreään ostoskärryyn valikoituu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika perussettiä.

Kotona alkaa härdelli. On mietittävä mitä kaikkea tarvitaan seuraavan reissun aikana. Nyt kun lähdetään on maaliskuun toinen päivä, talven ja kevään taitekohta. Kun tullaan, on huhtikuu jo pitkällä. Seuraava reissu on kirjaimellisesti sitä "laivaa ja Lappia". Ei liene oleellinen seikka mainita, että olosuhteet ja siten tarvittava varustus on näissä paikoissa jokseenkin erilainen.

Minä pakkaan meidän perheen naisten kamat. Miehen osa on jälleen ärsyttävän yksinkertainen ja helppo; yksi matkalaukku, pari paitaa ja varakalsarit. Noh, en silti vaihtais osia. Tässä kohtaa ehkä kuuluisi sanoa, että rakastan tätä laukkukaaosta:

Pesen koneellisen pyykkiä.

Ja toisen.

Ja kolmannen.

Ja vielä neljännen.

Ilman kuivausrumpua ei tultaisi toimeen. Koska eihän näitäkään pyykkejä olisi voinut niinä kolmena ensimmäisenä kotipäivänä tehdä. No ei. Ne kolme päivää oli pyhitetty rentoutumiselle.

Pakkauspäivänä on mietittävä kaikenlaista, ajateltava asioita aika pitkälle. Pitää kastella kukat. Jättää verhot auki, että kukat saa valoa. Jättää postilaatikon avain luottotyypille ja delegoida välittämään tietoa tärkeistä posteista ja laskuista, joiden eräpäivät on jo menneen talven lumia siinä vaiheessa, kun kotia tullaan. Otin pihatuijasta kausivalot pois, tai vähän oikaisin, vedin vaan piuhan irti seinästä. Ei olis ehkä kovin kiva, että huhtikuun puolessa välissä jouluvalot olis toivottamassa meidät tervetulleiksi kotiin. Vaatteita pakatessa on otettava huomioon, että vuodenaika vaihtuu reissun aikana. On oltava toppatakkia ja kevättakkia, pulkka ja kurahousut. Omat kumpparit jätin kotiin, koska en tiedä kestääkö ne auto-olosuhteita pitkiä aikoja, jos käyttötarvetta ei tulekaan.

Päivän toinen kauppareissu tehtiin tytön kanssa yhdessä, käytiin ostamassa hänelle aurinkolasit. Ne edelliset on jotenkin kummallisesti pienentyneet. Kotimatkalla auton takapenkillä istui ylpeä "poptähti", lasit luonnollisesti silmillä ja pipo kolmevuotiaan käsin ihanasti miten sattuu -laitettuna.

Ehdittiin me vähän ulkoillakin. Ulkona oli ihana keväinen ilma; lumet on viime reissun aikana sulaneet jo jonkin verran ja pihassa näytti ihan keväältä. No tietty, koska nyt on kevät. Sen tietää siitä, että meillä on muurahaisia ja mulla on huomenna synttärit. Lähdettiin tytön kanssa pihaan tekemään kevättä.

Tää oli mahdollisesti ainut kerta, kun tänä keväänä pääsen tekemään kevättä. Ei sitä jäätä pihassa niin paljon ollut, etteikö se voisi sulaa kokonaan pois meidän reissun aikana. Haikeana katselin niitä muutamia paikkoja, mistä sain jäätä lohkeamaan. Huomenna jäänreuna olisi pehmennyt taas sen verran, että siitä saisi hienoja lohkareita irti. Keväänteko on ollut mun homma aina.

Ulkona suoritettiin myös lasten ulkovaatteiden laatutesti:

Tämäkin ulkoilu piti ajoittaa niin, että vaatteet ehtii kuivaa siihen mennessä kun lähdetään. Päivän toiselle ulkoilukerralle piti laittaa sellaiset vaatteet, mitkä ei lähde reissuun mukaan. Hah! Onnistuinpas kuulostamaan siltä, että meillä ulkoillaan aina kaksi kertaa päivässä. Joo ei :D

Eikä meidän reissulapsella ole kellontarkat nukkumaanmenoajatkaan. Tänään tyttö sai valvoa vähän normaalia myöhempään, koska mitä myöhemmin nukahtaa, sitä pidemmän aikaa nukkuu (ehkä) automatkalla. En raaskinut myöskään lopettaa leikkejänsä omassa huoneessaan, sitä luksusta kun on tarjolla vasta viiden viikon päästä seuraavan kerran.

Tytön nukahdettua lajittelin sen pyykkivuoren matkalaukkuihin. Kerrankin alkaa olla kamat valmiina ihan hyvissä ajoin. Mä oon semmonen "aina myöhässä" -tyyppi. Ja kerrankin tuntuu siltä, että muistan pakata kaiken ja tehdä kaikki asiat, mitä olin suunnitellutkin. Kello lähenee puolta kahta ja alan siirtää laukkuja autoon. Oma projektinsa sekin. Autoa lastatessa täytyy miettiä mitä kasseja tarvitaan matkan aikana, ja järjestellä ne sellaisille paikoille, että ovat helposti saatavilla. Vielä viimeinen tarkistus, että kaikki on kyydissä, ja sit se alkais olla niinku siinä.

Eiku menoks!