Maanantai 2.3.2015.
Tyttö herää ekana ja mua väsyttäisi vielä. Vaivoin saadaan isä kelpaamaan aamutoimien suorittajaksi ja minä saan jatkaa unia vielä tunnin verran. Herään jälleen tytön herättämänä. Tällä kertaa nousen ja menen aamukahville. Tänään on neljästä kotipäivästä viimeinen. Pakkauspäivä. Normipäivä. Tällaista reissua varten pitäisi pakata:
Rauhallisen kahvihetken ja erinäisten leikkitoimien jälkeen lähden käymään kaupassa. Tutun turvalliseen vihreään ostoskärryyn valikoituu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika perussettiä.
Kotona alkaa härdelli. On mietittävä mitä kaikkea tarvitaan seuraavan reissun aikana. Nyt kun lähdetään on maaliskuun toinen päivä, talven ja kevään taitekohta. Kun tullaan, on huhtikuu jo pitkällä. Seuraava reissu on kirjaimellisesti sitä "laivaa ja Lappia". Ei liene oleellinen seikka mainita, että olosuhteet ja siten tarvittava varustus on näissä paikoissa jokseenkin erilainen.
Minä pakkaan meidän perheen naisten kamat. Miehen osa on jälleen ärsyttävän yksinkertainen ja helppo; yksi matkalaukku, pari paitaa ja varakalsarit. Noh, en silti vaihtais osia. Tässä kohtaa ehkä kuuluisi sanoa, että rakastan tätä laukkukaaosta:
Pesen koneellisen pyykkiä.
Ja toisen.
Ja kolmannen.
Ja vielä neljännen.
Ilman kuivausrumpua ei tultaisi toimeen. Koska eihän näitäkään pyykkejä olisi voinut niinä kolmena ensimmäisenä kotipäivänä tehdä. No ei. Ne kolme päivää oli pyhitetty rentoutumiselle.
Pakkauspäivänä on mietittävä kaikenlaista, ajateltava asioita aika pitkälle. Pitää kastella kukat. Jättää verhot auki, että kukat saa valoa. Jättää postilaatikon avain luottotyypille ja delegoida välittämään tietoa tärkeistä posteista ja laskuista, joiden eräpäivät on jo menneen talven lumia siinä vaiheessa, kun kotia tullaan. Otin pihatuijasta kausivalot pois, tai vähän oikaisin, vedin vaan piuhan irti seinästä. Ei olis ehkä kovin kiva, että huhtikuun puolessa välissä jouluvalot olis toivottamassa meidät tervetulleiksi kotiin. Vaatteita pakatessa on otettava huomioon, että vuodenaika vaihtuu reissun aikana. On oltava toppatakkia ja kevättakkia, pulkka ja kurahousut. Omat kumpparit jätin kotiin, koska en tiedä kestääkö ne auto-olosuhteita pitkiä aikoja, jos käyttötarvetta ei tulekaan.
Päivän toinen kauppareissu tehtiin tytön kanssa yhdessä, käytiin ostamassa hänelle aurinkolasit. Ne edelliset on jotenkin kummallisesti pienentyneet. Kotimatkalla auton takapenkillä istui ylpeä "poptähti", lasit luonnollisesti silmillä ja pipo kolmevuotiaan käsin ihanasti miten sattuu -laitettuna.
Ehdittiin me vähän ulkoillakin. Ulkona oli ihana keväinen ilma; lumet on viime reissun aikana sulaneet jo jonkin verran ja pihassa näytti ihan keväältä. No tietty, koska nyt on kevät. Sen tietää siitä, että meillä on muurahaisia ja mulla on huomenna synttärit. Lähdettiin tytön kanssa pihaan tekemään kevättä.
Tää oli mahdollisesti ainut kerta, kun tänä keväänä pääsen tekemään kevättä. Ei sitä jäätä pihassa niin paljon ollut, etteikö se voisi sulaa kokonaan pois meidän reissun aikana. Haikeana katselin niitä muutamia paikkoja, mistä sain jäätä lohkeamaan. Huomenna jäänreuna olisi pehmennyt taas sen verran, että siitä saisi hienoja lohkareita irti. Keväänteko on ollut mun homma aina.
Ulkona suoritettiin myös lasten ulkovaatteiden laatutesti:
Tämäkin ulkoilu piti ajoittaa niin, että vaatteet ehtii kuivaa siihen mennessä kun lähdetään. Päivän toiselle ulkoilukerralle piti laittaa sellaiset vaatteet, mitkä ei lähde reissuun mukaan. Hah! Onnistuinpas kuulostamaan siltä, että meillä ulkoillaan aina kaksi kertaa päivässä. Joo ei :D
Eikä meidän reissulapsella ole kellontarkat nukkumaanmenoajatkaan. Tänään tyttö sai valvoa vähän normaalia myöhempään, koska mitä myöhemmin nukahtaa, sitä pidemmän aikaa nukkuu (ehkä) automatkalla. En raaskinut myöskään lopettaa leikkejänsä omassa huoneessaan, sitä luksusta kun on tarjolla vasta viiden viikon päästä seuraavan kerran.
Tytön nukahdettua lajittelin sen pyykkivuoren matkalaukkuihin. Kerrankin alkaa olla kamat valmiina ihan hyvissä ajoin. Mä oon semmonen "aina myöhässä" -tyyppi. Ja kerrankin tuntuu siltä, että muistan pakata kaiken ja tehdä kaikki asiat, mitä olin suunnitellutkin. Kello lähenee puolta kahta ja alan siirtää laukkuja autoon. Oma projektinsa sekin. Autoa lastatessa täytyy miettiä mitä kasseja tarvitaan matkan aikana, ja järjestellä ne sellaisille paikoille, että ovat helposti saatavilla. Vielä viimeinen tarkistus, että kaikki on kyydissä, ja sit se alkais olla niinku siinä.
Eiku menoks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteista :)